tiistai 21. maaliskuuta 2017

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha


Vietimme virkistävän viikonlopun  Turussa ja sain houkuteltua ystäväni mukaani kasvitieteelliseen puutarhaan. Olipa todella käymisen arvoinen paikka, tämäkin! Kaisaniemeen verrattuna Turulle menee pisteet vapaana lentelevistä undulaateista ja kakaduista. Kauniit, värikkäät linnut ja niiden laulelu loivat aidon tropiikin tunnelman.

Tällä vierailulla keskityin ihastelemaan kukkia enemmän kuin opiskelemaan niiden nimiä. Erityisesti orkideat ovat upeina juuri nyt.
Iloinen yllätys oli myös myynnissä olevat taimet ja siemenet sekä käytössä olleet saviruukut. Mukaani tarttui pari eri lajia olevaa mehipuuta. Olen metsästänyt mehipuuta nyt pari kuukautta tuloksetta, joten voitte arvata että olin aivan pähkinöinä niistä.
Tässä makupaloja puutarhasta.

Ihanat orkideat.



Kamelian nuppu on kuin pionilla.


Korallimedinilla 'Medinilla magnifica'


Begonioita


Tropiikin asukkaita siestalla.







Välimerentyräkki 'Euphorbia characias' kelpaisi omaankin puutarhaan.


Kynttiläneidonkieli 'Echium simplex' kohoaa pian läpi lasikattojen.


Tuliaisosastoa.


Ehjänä kotona. En malta olla mainitsematta kasvitieteellisen puutarhan lähistöllä sijaitsevaa sisustusliike Aveliaa. Järkyttävän ihania juttuja! Ostin muutamia kauniita lasipulloja sekä tuon vasemmanpuoleisen ruukun. Toivottavasti mehipuuni viihtyy siinä yhtä hyvin kuin minä Turussa. 













perjantai 17. maaliskuuta 2017

Uusi ilme!


Siinä se komeilee, Garden in the Boxin uunituore logo ja kansikuva. Hyvä ystäväni Lara piirsi ja suunnitteli sen toiveitteni mukaan ja lopputulos ylitti odotukset! 
Edelleenkin suunnitelmat tulevaisuudesta ovat avoimena, mutta opiskelujen myötä on virinnyt unelma alkaa valmistuttuani sitomaan toiminimellä tilaustöitä, päätyön ohella iltaisin ja viikonloppuisin ainakin alkuun. Ja miksei muitakin kukkaishommeleita, vaikkapa jotain sidontapäiviä tai mihin nyt vaan rahkeet riittää. En olisi koskaan uskonut, että innostun sidonnasta tällä tavalla. Luulin olevani perennanaisia. 
Yrityksen perustaminen on tähän saakka ollut ihan nounou, edes sen toiminimen. Mutta niin ne takit kääntyy. Koulun yrittäjyyskurssilla suunnittelemme ja toteutamme valmiiksi kaikki yrityksen perustamiseen tarvittavat asiat, niin että patentti- ja rekisterihallitusta varten on valmis nivaska sitten jos tuntuu että yrittäjäksi halajaa. 
Tämä sidonnan valloittavuus on heittänyt ilmaan myös toisen kysymyksen; jatkaako opintoja floristiksi? Ihan suoraan valmistumisen jälkeen tuskin. Mutta aika näyttää, pitää vaan makustella asioita ja kuunnella sisintä miltä tuntuu. 
Kotona käydään keskusteluja tuleeko tallin varastohuoneesta man cave vai rouvan työhuone, vai piirretäänkö huoneen poikki viiva jakamaan parinkymmenen neliön tila näiksi molemmiksi:) Onpa muutamia kiinnostuneita asiakkaitakin jo ilmaantunut joten joku nurkkaus tässä täytyy jossain vaiheessa valloittaa. Jännittynein mielin katse horisonttiin!

Tässä jälleen kuvia muutamista tuoreimmista töistäni. 

Eilistä surukimpun harjoittelua. Kevät pulppuaa rinnassa niin että tuli väkisinkin räväkät värit. Unikko varastaa tämän shown kyllä.


Formal-lineaarinen asetelma. Tässäkin valloittava unikko. 



Mikado-tikkujen avulla toteutettu herkkä asetelma. Kirjopikarililjat on vaan niin aah! Niitä on tuonne pihan uumeniinkin kätkettynä lähemmäs sata mukulaa, että toivottavasti pääsen ihailemaan niitä myös pian ulkona. 






Viehe, joka sopisi sulhaselle vaikkapa syyshäihin vaalean puvun kanssa käytettäväksi.


Pari surulaitetta. Ylempi tehtiin koulussa ja tehtävänantona oli tehdä surulaite hautajaisiin, joissa vainaja oli 60-vuotias iloinen puutarhaharrastaja. Halusin siitä mahdollisimman rönsyilevän ja valitsin sellaiset materiaalit, jotka voisivat olla kukkapenkistä poimittuja eri ajoilta keväästä syksyyn. Tähtiputken sijaan oli tarkoitus laittaa liloja tulppaaneja, mutta niitä ei sitten tullutkaan. Toimihan se sitten loppujen lopuksi näinkin, vaikka alkuun harmittikin.




Eilen sain ystävältäni tämän kevään ensimmäisen kuvan maasta nousevista krookuksista. Meillä Boxissa on vielä sen verran lunta, ettei taida varsia näkyä vielä tänä viikonloppuna, vaikka tuo ulkona ropiseva sade aika tehokkaasti kinoksia sulatteleekin. Aurinkoista viikonloppua toivotan! Ja niitä krookuksia!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ruukkukasviasioita


Ruukkukasveja siellä ja ruukkukasveja täällä. Kotona on tullut varovaista palautetta kasvien määrästä, tai itse asiassa siitä että ruokapöydällä ei mahdu syömään eikä keittössä laittamaan ruokaa. Ihan aina ei edes voitelemaan leipää. Tilanne on tukala mutta onneksi väliaikainen. Heti kun yöpakkaset hellittää niin kasvit siirtyvät kuistille. Ja voikkoleivänhän voi sivellä myös kädessä... vielä muutaman kuukauden. Asennekysymys. 
Koulun kanssa pitää kiirettä, stressiäkin olen ollut tunnistavinani muutamana päivänä. Välillä mietin, että jonkun kotitehtävän voisi hoitaa vähän sinne päin, mutta ei vaan pysty. Mihin on hävinnyt se nuoruuden huolettomuus? Sitä mietin kun lähetin seitsemäntoista sivuisen PowerPoint-esityksen väriopista opettajalle perjantai-aamuna. Taas lähti läksyjen teko hieman lapasesta. Nyt takaraivossa tykyttää viikon päästä häämöttävä ruukkukasvitentti. Ja näin päästiinkin takaisin aiheeseen.
Viherkasvien ihmeellinen maailma on toden teolla imaissut minut mukaansa. Aiemmin en useimmiten edes huomannut niitä. Nyt näen niitä joka paikassa. Tulen yleensä kotiin koulusta, työharjoittelusta tai kyläreissulta uuden kasvin tai pistokkaan kanssa. Auliisti ystäväni ovatkin pistokkaita antaneet, olisiko jotain tekemistä sillä, että olen hedelmäveitsi kädessä silmät kiiluen lähestynyt  kyläpaikassa mielenkiinnon herättänyttä kasvia. Olen joissain asioissa sillä tavalla oma-aloitteinen. Kotirauhan säilyttämiseksi en kylläkään voi enää ottaa enempää. Paitsi mehipuun ja aaroninparran, kunhan löydän ne jostain kaupasta tai saan pistokkaat käsiini. Siis ihan pienet vaan.
Tässä kuitenkin tämän hetken valikoimaa kotoa, ja muutama joihin olen tykästynyt mutta jättänyt (toistaiseksi) kauppaan. Onhan tätä jännitysnäytelmää mahtavaa seurata kun uutta lehteä ja versoa puskee vauhdilla. Joka päivä täytyy tehdä ihmettelykierros, ihan kuten kesällä pihalla.

Enkelinsiiven 'Begonia Corallina' pistokkaita juurtumassa.


Ihmepensas 'Codiaeum variegatum' ja siroliuska-aralia 'Schefflera arboricola' pukkaavat uutta lehteä.



Kolmea anopinkielilajiketta 'Sansevieria' tulossa. Siinäpä sellainen huoneilmanpuhdistaja, että poistaa jopa formaldehydiä jos sellaista sattuu jostain syystä ilmassa leijumaan.



Myös kirjorönsyliljan 'Chlorophytum comosum' pistokkaat nähtävästi viihtyvät uudessa ruukussaan.


Viheradiantumi eli hiussaniainen 'Adiantum raddianum' on uusimpia kasvejani. Se vaatii ahkeraa kastelua ja suihkuttelua. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä; heleä ja vehreä pilvi, jonka mustat lehtiruodit tekevät siitä ainakin omaan silmään herkän ja hienostuneen.




Tässä lihansyökasvi ja tapa jolla se kannattaa istuttaa. Kaksi saviruukkua sisäkkäin ja kosteaa sammalta molemmissa takaavat sille suomaiset olosuhteet, jollaisissa se viihtyy luonnossakin.
Ja onhan tämä kauniskin.


Koulun myymälässä upea, lähes epätodellisen näköinen alokasia eli juurakkovehka 'Alocasia' sekä yhtä hämmentävän kaverin, laskuvarjolyhdyn 'Ceropegia sandersonii' kukka.



Kelloköynnöksen 'Copaea scandens'  taimet hyvällä mallilla. 


Viimeisin roskisdyykkaus eli hieman muotopuoli atsalea 'Rhododendron simsii' viihtyy alakerran viileällä ikkunalaudalla.


Loppuun vielä vahvat suositukset viherkasvi-ihmisen tykötarpeistoon. Olen ihastunut ikihyviksi Ikean kastelukannuun. Kannu, joka on niin kaunis että sen voi huoletta jättää esille. Materiaaleina puu ja metalli iänikuisen muovin sijaan. Se on kevyt mutta tukeva ja siitä on helppo kaataa, ja koska se on kahden litran vetoinen sitä ei tarvi täyttää koko aikaa. Eli aivan helmi. 
Toinen jo välttämättömäksi käynyt väline on Plastexin sumutinpullo, joka on aivan omaa luokkaansa. Sumu tulee niin hienona, tasaisena ja kevyenä, että vesi ei muodosta pisaroita eikä jää valumaan. Sitä on kevyt painaa ja yhdellä painalluksella sumua tulee pitkään. Ihan kuin pullossa olisi aerosolia, mutta siellä siis ei ole mitään ylimääräistä. 


Minä toivotan paavonnukkumatin rapsahtelun myötä rattoisaa sunnuntai-iltaa ja alan pänttämään tenttiin. Se on kiitettävä tai ei mitään.