perjantai 17. maaliskuuta 2017

Uusi ilme!


Siinä se komeilee, Garden in the Boxin uunituore logo ja kansikuva. Hyvä ystäväni Lara piirsi ja suunnitteli sen toiveitteni mukaan ja lopputulos ylitti odotukset! 
Edelleenkin suunnitelmat tulevaisuudesta ovat avoimena, mutta opiskelujen myötä on virinnyt unelma alkaa valmistuttuani sitomaan toiminimellä tilaustöitä, päätyön ohella iltaisin ja viikonloppuisin ainakin alkuun. Ja miksei muitakin kukkaishommeleita, vaikkapa jotain sidontapäiviä tai mihin nyt vaan rahkeet riittää. En olisi koskaan uskonut, että innostun sidonnasta tällä tavalla. Luulin olevani perennanaisia. 
Yrityksen perustaminen on tähän saakka ollut ihan nounou, edes sen toiminimen. Mutta niin ne takit kääntyy. Koulun yrittäjyyskurssilla suunnittelemme ja toteutamme valmiiksi kaikki yrityksen perustamiseen tarvittavat asiat, niin että patentti- ja rekisterihallitusta varten on valmis nivaska sitten jos tuntuu että yrittäjäksi halajaa. 
Tämä sidonnan valloittavuus on heittänyt ilmaan myös toisen kysymyksen; jatkaako opintoja floristiksi? Ihan suoraan valmistumisen jälkeen tuskin. Mutta aika näyttää, pitää vaan makustella asioita ja kuunnella sisintä miltä tuntuu. 
Kotona käydään keskusteluja tuleeko tallin varastohuoneesta man cave vai rouvan työhuone, vai piirretäänkö huoneen poikki viiva jakamaan parinkymmenen neliön tila näiksi molemmiksi:) Onpa muutamia kiinnostuneita asiakkaitakin jo ilmaantunut joten joku nurkkaus tässä täytyy jossain vaiheessa valloittaa. Jännittynein mielin katse horisonttiin!

Tässä jälleen kuvia muutamista tuoreimmista töistäni. 

Eilistä surukimpun harjoittelua. Kevät pulppuaa rinnassa niin että tuli väkisinkin räväkät värit. Unikko varastaa tämän shown kyllä.


Formal-lineaarinen asetelma. Tässäkin valloittava unikko. 



Mikado-tikkujen avulla toteutettu herkkä asetelma. Kirjopikarililjat on vaan niin aah! Niitä on tuonne pihan uumeniinkin kätkettynä lähemmäs sata mukulaa, että toivottavasti pääsen ihailemaan niitä myös pian ulkona. 






Viehe, joka sopisi sulhaselle vaikkapa syyshäihin vaalean puvun kanssa käytettäväksi.


Pari surulaitetta. Ylempi tehtiin koulussa ja tehtävänantona oli tehdä surulaite hautajaisiin, joissa vainaja oli 60-vuotias iloinen puutarhaharrastaja. Halusin siitä mahdollisimman rönsyilevän ja valitsin sellaiset materiaalit, jotka voisivat olla kukkapenkistä poimittuja eri ajoilta keväästä syksyyn. Tähtiputken sijaan oli tarkoitus laittaa liloja tulppaaneja, mutta niitä ei sitten tullutkaan. Toimihan se sitten loppujen lopuksi näinkin, vaikka alkuun harmittikin.




Eilen sain ystävältäni tämän kevään ensimmäisen kuvan maasta nousevista krookuksista. Meillä Boxissa on vielä sen verran lunta, ettei taida varsia näkyä vielä tänä viikonloppuna, vaikka tuo ulkona ropiseva sade aika tehokkaasti kinoksia sulatteleekin. Aurinkoista viikonloppua toivotan! Ja niitä krookuksia!

6 kommenttia:

  1. Ensiksi täytyy sanoa että todella taidokkaasti tehty logo, vau! Itsellänikin oman yrityksen perustaminen on ollut haaveena jo kauan ja tuo mainitsemasi toiminimikin on päässä pyörinyt, mutta rohkeus puuttuu. Nyt olen tehnyt omaksi ja tuttavien iloksi sidontatöitä. Floristi kouluun menen välittömästi kunhan lapset tuosta vielä vähän kasvavat. Tsemppiä tulevaan, olet ainakin todella taitava sitomaan kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! En minäkään uskaltaisi toimeentuloa laskea yrittämisen varaan, nyt kun on mahdollisuus kokeilla riskittömästi, niin tekee mieli kokeilla. Toivottavasti sinäkin pääset opiskeluiden pariin pian!

      Poista
  2. Tosi hieno! Ja rohkeasti vaan kokeilemaan uutta. Kun avoimesti ja positiivisesti luotat tulevaisuuteen sieltä tulee vaikka mitä ihanaa. Yrittäjäksi jääminen oli paras päätös työurallani. Nyt on aikaa tarttua kaikkeen kivaan mitä vastaan tulee :)

    VastaaPoista