Siitä se lähtee se kevään harras odotus! Työharjoittelun merkeissä vierähtänyt joulusesonki on nyt taputeltu, ja vaikka talven kylmintä päivää vietetään niin aurinko jo lupaavasti pilkahtelee. Siispä kylvöhommiin.
Keijunmekko on hidas itämään ja lisävaloa suositellaan. Minulla ei sellaista ole, mutta olen valjastanut kotini aurinkoisimman paikan kylvöksille. Toivottavasti mollukka paistelee sen verran usein että saadaan pian taimia alulle.
Istutusmultaa purkkeihin ja siemenet mullan pintaan kevyesti painaen. Niitä ei saa peittää, koska ne tarvitsevat valoa. Vermikuliittia eli savimineraalia laitoin hieman pinnalle siementen päälle, se pitää pintaa kosteana ja sitoo siemeniä niin etteivät ne lennä purkista pois. Höyhenenkeveitä kun ovat. Myös hiekkaa voi laittaa pintaan. Ei kuitenkaan niin että siemenet peittyvät.
Sitten vaan pidetään pinta kosteana jo toivotaan parasta, että päästäisiin parin kuukauden päästä koulimaan.
Siemenille voi kokeilla muutaman päivän pituista kylmäkäsittelyä jääkaapissa ennen kylvöä, se voi kuulemma aikaistaa itämistä. Jotkut myös peittävät siemenet rei'itetyllä muovilla. Itse en tee kumpaakaan.
Tässä keijunmekkoni viime kesältä. Siemenet keräsin talteen myöhään syksyllä.
Viherkasvirintamalta myös pieni katsaus. Näköjään niitä vielä kotiin mahtuu ja viimeisin tulokas on noin viisitoistavuotias ihmepensas 'Codiaeum variegatum'. Evakuoimme kasvin ystäviltämme, joiden kodista myrkyllinen ihmepensas sai väistyä kissan muuttaessa taloon. Ja onhan tämä upea! Jaksan aina vaan ihmetellä näitä värejä. Pituudessa kasvi menee kohta minusta ohi ja vilkkaan mielikuvituksen avulla lehtien muodosta voi keksiä kaikkea kivaa;)
Leppoisaa loppiasta!
