Tuuli tuivertaa niin että vanhan mökin nurkissa vinkuu. Ainakin takka syttyy tällä vedolla hyvin. Autolla ajaessa stoppasin bussipysäkille tarkistamaan, että onko rengas tyhjänä kun ei meinannut tiellä pysyä. Tuuli se siellä vanhaa autoa keinutteli.
Tässä vastaiskuna harmaudelle muutamia ideoita tulppaaneista ja orkideoista!
Tulppaaneita voi käyttää myös sipuleineen. Jo muutamalla tulppaanilla saa näyttävän ja herkän kokonaisuuden. Itse käytin tässä puoli metriä korkeaa sylinterimaljakkoa, nämä vesikasvatuksessa olleet tulppaanit ovat niin korkeita. Alimmassa kuvassa samat tulppaanit parin päivän kuluttua, eli pituutta tuli vielä reippaasti lisää.
Tulppaanien kanssa voi yhdistää melkein mitä vaan kukkia.Vieläkin muistutan, että tulppaani kasvaa vielä kimppuun sitomisen ja maljakkoon pääsyn jälkeen ainakin viitisen senttiä. Sen takia sitoessa kannattaa jättää tulppaanit aika alas. Omia lemppareita tulppaanien kanssa ovat eukalyptus, freesia ja tähtiputki.
Jo kolme tulppaania riittää! Eri pituiset kukat tuovat mielenkiintoa ja tasapainoa. Tässä korostuu hyvin yhden kukan kauneus ja yksityiskohdat.
Eikä maljakon suinkaan tarvitse olla aina pöydällä. Lattialle sijoitettuna kannattaa valita sellainen kohta, ettei kenenkään jalka tai huiskahäntä siihen heti osuisi.
Sitten orkideoihin! Rakastan aasian maissa reissatessani joka paikkaan aseteltuja tuoreita kukkia. Erityisesti pidän siitä, että niitä on kylpyhuoneissa. Pyrin kotonakin pitämään aina jotain kukkia kylppärissä. Leikko-orkideoilla voi loihtia ihanan itämaisen fiiliksen. Yhdestä oksasta riittää iloa moneen huoneeseen kun irrotat kukat oksasta ja käytät niitä yksitellen. Mielestäni kokonaista oksaa käytettäessä yhden kukan upeus jotenkin häviää.
Koristelin kotini näillä pienillä auringoilla käyttäen snapsi- ja konjakkilaseja. Ja viipyilen hetken tropiikissa aina käväistessäni naistenhuoneessa:) Käyvät myös mainiosti pöytäkoristeeksi kattaukseen.
Haluan vielä esitellä sympaattisen pienen putiikin nimeltään Kananlento. Valikoimassa on kaikkea eläinaiheista, uutta ja vanhaa. Se sijaitsee Sipoossa, oikeastaan keskellä ei mitään. Samassa rakennuksessa seinän toisella puolella on kanala.
Vierailin Kananlennossa viime sunnuntaina ja silmiini osui lasinen kukko, joka sinkosi minut lapsuuteen ja mummulaan. Yhtäkkiä kaikkien vuosien jälkeen muistin, että mummullani oli tällainen kukko, ruskea tosin. Vieläköhän se on ehjä? Tämän kukon oli siis ilmiselvästi tarkoitus muuttaa meille, ja niinpä ystävällinen myyjä neiti Närhenmuna sen minulle kauniisti pakkasi mukaan.
Tätä kirjoitellessani on ulkona alkanut melkoinen lumimyräkkä. Piristystä siis tarvitaan. Kenelle sinä viet tänään kukkia vai olisitko ansainnut ne ihan itse...?
