sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Sidontaa ja rikkanenättejä

Nyt on opiskelut päässeet täyteen vauhtiin. Tenttejä on tulossa tiiviillä aikataululla, peräti kolmet muutaman viikon sisään. Opeteltavia kasveja näin alkuun on äkkiseltään laskettuna 250, suurin osa myös latinaksi. Täytyy jotain turhaa tuolta kopasta deletoida että mahtuu uutta asiaa sisään, muuten loppuu kapasiteetti kesken.
Perjantaina oli aika kaikkensa antanut olo. Siis hyvässä mielessä. Päivät hujahtaa koululla niin mielenkiintoisten uusien asioiden parissa, että kotimatkalla auton ratissa usein huomaa olevansa ihan loppu. Päällimmäisenä edelleenkin tunne siitä miten etuoikeutettu olen saadessani opiskella puutarhuriksi, juuri tässä koulussa ja näiden ihmisten kanssa.
Meillä on  hirvittävän mukava luokka. Perustimme vilkkaan Whatsapp-ryhmän, jossa koulujuttujen lisäksi tulee usein kasveja tunnistettavaksi tai kysellään uutta kotia ylimääräisille perennoille ja siemenille. Aika moni kasvi on jo löytänyt minunkin tontilleni, muun muassa kuvan pallomehiparta-vauvat (Jovibarba globifera). Ja juuri äsken tätä kirjoittaessani tuli jälleen uusi viesti, ja nyt on tulossa myös kesäpikkusydäntä (Dicentra formosa), ja konnantatarta (Bistorta officinalis). Jee!
Tein myös periaatepäätöksen; jatkossa kaikki blogissani mainitut kasvit tulee myös latinaksi. Avuksi itselleni opettelussa ja toivottavasti myös jolle kulle muulle. Aika rytinällä iskostunut tietoisuuteen kyseisen kielen tärkeys tässä lajissa.

Rikkakasveista lähdettiin liikkeelle.
Keräsimme ryhmissä näitä viheliäisiä pienen kisan merkeissä. Onneksi syksy ei ole vielä tämän pidemmällä ja näitä vielä löytyy luonnosta, sillä kasvit oppii paremmin tunnistamaan livenä ja kaikkia aisteja avuksi käyttäen kuin pelkän kuvan perusteella.

Muutama kuva koulun pihasta.
Mustasilmäsusanna (Thunbergia alata)

Tsinnia eli oppineittenkukka (Zinnia)

Onnellinen asukas

Yksi kartanoon kuuluvista rakennuksista.


Aloitimme myös sitomisen alkeet. Vaikeaa se oli. Tuli mieleen että voiko tätä oppia ylipäätään. Voi. Niin päätin. Vaikka kämmenen lihakset kramppasivatkin latoessa kukkien varsia spiraaliin. Mietin hetken, että laitanko ensimmäisen tekeleeni kuvia tänne. Tässä näitä nyt kuitenkin tulee. Ei ihan katastrofi, mutta jotain sinnepäin. Oli siinä kuulemma paljon hyvääkin:)

     

                 
Floristiikkatalon aarreaitta eli leikkokukkakylmiö.
Täältä haetaan matsku sidontatunneille.


Ahnehdin näitä pallomehipartoja niin,
että jäi vielä pihalta ruukkuunkin istutettavaksi.
Söpöliinit.

Luokkakaverilta saatu valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata).
Minulle uusi tuttavuus ja mielestäni aivan valloittava.

Niin ikään luokkakaverin lahjoittamia lyhtykoison (Physalis alkekengi) kukintoja.
Aion pujotella nämä ledivaloihin kuistille tunnelmaa luomaan.



Last but not least, tai no ehkä kuitenkin... rikkanenätti (Rorippa sylvestris). Kitkekää äkkiä jos törmäätte penkissänne. Ei armoa!


2 kommenttia:

  1. Tuttua puuhaa tuo kasvien tunnistus sekä lattareiden pänttääminen. Ne kannattaakin opetella hyvin koska sillä on melko suuri merkitys tällä alalla. Ihanaa kasvien vaihtelua kavereiden kesken.

    VastaaPoista
  2. Hienosti tiivistit viime viikon fiilikset!

    VastaaPoista