torstai 8. kesäkuuta 2017

Ihastuttava Kew Gardens



Jos vaan ikinä koskaan tarjoutuu mahdollisuus mennä Lontoon Kew Gardensiin, niin mene. Se on puutarhojen aatelia. Kew on aloittanut toimintansa 1750-luvulla yksityisenä puutarhana, joka tarjosi virkistystä maan kuninkaallisille. Nykyään siellä on yksi maailman kattavimmista kasvikokoelmista, yli 40 000 lajiketta ja se on UNESCO:n maailmanperintökohde. Vanhimmat kasvit ovat yli 200 vuotiaita. Perustamisestaan lähtien Kew Gardensissa on tehty töitä kasveja suojellen, keräillen ja tutkien. Puutarhan ja sen rakennusten suunnitteluun on osallistunut lukuisia kuuluisia puutarhureita ja arkkitehtejä. Aikaa kannattaa varata kunnolla, jos haluaa muutakin kuin pintaraapaisun. Mieluiten useampi päivä. Oma puolen päivän visiittini jätti jälkeensä poltteen päästä tänne paratiisiin pian takaisin. Onneksi näyttää siltä, että ei tarvi elokuuta pidemmälle odotella.




Puutarhan myymälän valikoima on myös uskomaton. Puutarhakirjoja on varmastikin satoja erilaisia ja kaikkea niin ihanaa että meinaa huimata. Hinnat ovat aika pilvissä, ainakin omalle kukkarolle.
Näin tällaisen paperipainon yhdessä kyläpaikassa muutama kuukausi sitten ja ihastelin sitä moneen kertaan, otin jopa kuvan siitä. Pallon sisällä on täydellinen kukkineen voikukan kukinto. Aivan hurmaava esine kerta kaikkiaan. No täällähän näitä samanlaisia paperipainoja sitten oli. Maksoi sen verran että jäi hyllyyn. Kaihertelee tämä pallukka kuitenkin niin, että elokuussa joudun tämän investoimaan.
Kaivelemaan jäi myös treetop walkway, puiden latvojen korkeudella menevä kävelyreitti, josta näkee mahtavasti koko puutarhan. Korkeanpaikankammoisena mitä todennäköisimmin konttaan reitin itkua ja oksennusta niellen, jos koskaan uskallan edes ylös saakka kiivetä. Mutta aion yrittää! Tässä samalla heitän haasteen myös matkakumppanilleni Katrille...









Koko idea vierailusta Kew Gardensiin lähti, kun ystäväni suosituksesta katsoin Yle Areenalta dokumentin nimeltä Tutkimusmatkailija Marianne North. Kiehtova tarina 1800-luvulla eläneestä englantilaisesta, uskomattoman rohkeasta naisesta, joka matkusti ympäri maapalloa aina Borneon ja Amazonian tiheisiin viidakoihin saakka. Intohimoisesti hän etsi, ja myös löysi, harvinaisia sekä useita vielä tuntemattomia kasvilajeja. Repussa hänellä oli mukanaan maalaustarvikkeet.  Hän maalasi työnsä paikan päällä, niiden luonnollisessa ympäristössä ja kirjoitti matkoistaan ja löydöistään muistiinpanoja. 1879 hän lahjoitti kokoelmansa, yli 800 työtä, Kew Gardensiin ja rakennutti sinne omilla varoillaan gallerian. Taulut ovat siellä edelleen Mariannen itsensä laatimassa järjestyksessä, maittain lajiteltuina. 
Kosijoita Mariannelle ilmaantui, mutta järjestäin hän antoi rukkaset heille kaikille. Hän ei halunnut luopua vapaudestaan matkustaa. Erilaiset kulkutaudit sekä murtuneet luut olivat jatkuvana riesana hänen matkustaessaan yksin hankalassa maastossa, ja taudit koituivatkin hänen kohtalokseen kun hän menehtyi alle 60-vuotiaana. 
Mariannen työt ovat uskomattoman kauniita, värikkäitä ja yksityiskohtaisia. Tauluja katsoessa mietin sitä, että hän tosiaan on siellä jossain viidakossa tai jyrkänteellä maalannut tämän alusta loppuun. Ihan mieletöntä.


Foliage and Flowers of a Chorisia and double-crested Humming Birds, Brazil


A new Pitcher Plant from the limestone mountains of Sarawak, Borneo




Kew:sta löytyi yhden rakennuksen vierestä kyltti, joka sekin jäi takaraivoon tykyttämään. Joku kurssi saattais ehkä olla ihan kiva...
Vaikka oman pihan kasvatit tuntuvat varsin vaatimattomilta näiden puutarhojen ja vehreyden jälkeen, aion kaivaa oman sisäisen tutkimusmatkailijan esiin ja katsella ulkona ympärilleni erilaisin silmin. 
Aurinkoista viikonloppua toivottelen jo tässä vaiheessa!


2 kommenttia: