Etuoikeutettu - Privileged

Lähdin  kymmenen kilometrin raivokkaalle sauvakävelylle maadoittaakseni itseäni takaisin kotimaan kamaralle. Takana on uskomaton pariviikkoinen Englannissa, jonne luokkakaverini Katrin kanssa lähdimme hyvin vähillä ennakkotiedoilla. Hyppy tuntemattomaan kannatti ja seikkailu vei meidät ensin 1400-luvulla rakennettuun linnaan Oxfordshireen ja viimeisiksi päiviksi Lontooseen. 

Vesisateen vihmoessa naamaa ja katseen osuessa vesakkoisesta tienpientareesta törröttäviin härmän valtaamiin lupiinin lehtiin mietin, miten ihmeessä saisin typistettyä yhteen postaukseen nämä kokemukset, joista voisi kirjoittaa kirjan. No en mitenkään.

Saapuessamme perille meitä todellakin odotti oikea vanha linna. Siellä ollessamme pääsimme istuttamaan perinteisen muotopuutarhan puksipuista ja hoitamaan linnan puutarhaa. Teimme valtavia kuivakukka-asetelmia, joita Englannissa on tapana pitää takkojen edessä kesäisin kun niitä ei käytetä. Ja halusitte tai ette, kuivakuvat tekevät vauhdilla paluuta.  Saimme myös koristella älyttömällä määrällä kukkia kauniin, noin tuhat vuotiaan kirkon perhejuhlia varten. 

Olen oppinut ihan hirveästi asioita, vielä ei edes tajua kuinka paljon. Englantilainen, todella runsas tyyli on ihan oma maailmansa. Opin käyttämään kukkia, kasveja ja puiden oksia, joita en olisi tullut aiemmin edes ajatelleeksi. Ja kaikki ne itselle uudet kasvit ja puut, niitä oli melkoisesti. Puhumattakaan englantilaisesta kulttuurista ja historiasta ylipäätään.

Olemme päässeet näkemään monta ihanaa kylää,  mm. Warmingtonin, Cropredyn, Stratford-upon-Avonin, Banburyn, Farnboroughin.. Olemme kävelleet loputtomasti, päätyneet paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt suomalaisia ja tavanneet ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole tavanneet suomalaista. En tiennyt, että se on vielä mahdollista, ainakaan Englannissa. Olemme kahlanneet kirpputoreja, kyläläisten teetapahtumia,  kirkkoja, hautausmaita, puutarhoja ja pubeja. Olleet suurkaupungin vilinässä Oxfordissa ja Lontoossa. Meitä on viety kartanoihin, hippifestareille, taimistoihin ja ostareille. Joka päivä valtavasti uusia paikkoja ja ihmisiä.

Niin, niistä ihmisistä. Miten voi olla edes mahdollista, että kahden viikon aikana tapaat kymmeniä uusia ihmisiä ja joidenkin kanssa vietät aikaa päivittäin, toiset tapaat kaupan kassalla, mutta he kaikki ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia? Miten lämpimästi meidät vieraat ihmiset on otettu vastaan. Ihan mahtavia illallisia on istuttu ja keskusteluja käyty isäntäperheen ja muiden linnassa olevien kanssa. Meihin on käytetty hirveästi aikaa. Meidät on otettu mukaan paikkoihin ja on mietitty mitä kaikkea meidän kannattaisi nähdä. Vieraileva englanninopettajamme, floristi ja puutarhuri Marco Lontoosta, joka meidät tälle matkalle järjesti, on hänkin käyttänyt paljon aikaa suunnitellakseen kaiken ja ollakseen meidän kanssa. Matkan kirkkaimpia helmiä olikin viime maanantai Lontoossa, kun hän vei meidät kukkamarkkinoille, Chelsea Physic Gardeniin (joka muuten on ihanin puutarha, jonka olen koskaan nähnyt), Garden Museumiin ja Brunswick Houseen. Koko ajan joku on huolehtinut, että meillä olisi hyvä olla ja että näkisimme mahdollisimman paljon. Kaikkien keskusteluiden myötä tästä matkasta tuli myös kunnon kielipylpy.

Miten sekään on mahdollista, että matkakumppaniksi sattuu Katri, jonka kanssa kaikki sujui kuin oltaisiin aina tunnettu? Koko ajan oli vaan hauskaa. Loppuelämäni tulen muistamaan Katrin aina kun näen jossain neidonhiuspuun, ginkgon, lehden. Miten voi olla, että kahteen viikkoon ei kukaan ihminen tai kenenkään käytös kiristänyt? Pelkkää satua ja hattaraa. Sääkin oli mitä parhain. Että siksi otsikko. Etuoikeutettu on juuri se sana joka tästä kaikesta päällimmäiseksi jäi. Ja kiitollisuus. Kiitollinen olen myös miehelleni, joka piti kotia pystyssä ja jolta saan aina täyden tuen päätöksilleni, kuten tällä kertaa tälle matkalle. 

Hikinen ja sateenkastelema sauvakävelijä lähestyy kotia. On Suomen luonnon päivä. Härmäiset lupiinit ovat vaihtuneet punaisiin puolukoihin. Sade on lakannut. Aurinko pilkistää pilven raosta ja värjää männyn rungon kultaiseksi. Taivaalla liitelee haukka. Eiköhän tänne rämeikköön taas totu. 

Tässä pieni pintaraapaisu meidän suuresta seikkailusta. Yritin sadoista kuvista valita itselleni tärkeimmät matkakuvat. Linnasta tai Lontoon kodista ei valitettavasti voi julkaista mitään, joten ne kuvat ovat tallessa päässä omalla kovalevyllä. 

ps. Oyster cardia en palauttanut. Sinne jäi vielä muutama punta seuraavaa kertaa varten;)