Hyppy satukirjaan

Minulle tarjoutui mahdollisuus viettää viikonloppu ystävieni kanssa 1800-luvun lopulla rakennetussa kartanossa rantasaunoineen ja oli ihan iik ihanaa! Vanhojen esineiden ja talojen ystävänä jouduin haukkomaan henkeä saapuessamme paikalle, vaikka olinkin joitain kuvia nähnyt etukäteen. Meillä oli myös kaksi mieluista tehtävää, hoitaa kanalan asukkaita sekä perennoiden siirto-operaatio. Molemmista selvisimme, vaikka vettä satoikin melkein koko ajan. Myös talviturkin sain heitettyä viimein tälle kesälle. 

On ihan omanlaisensa tunnelma olla paikassa, jossa joka nurkka kuiskii historiaa. Esimerkiksi tuo tuvan ruokapöytä ja penkki on ihan alkuperäistä kalustoa. Pöydän äärellä istuessa mietin, montako muuta tässä on vuosikymmenten, voisi sanoa melkein vuosisatojen, saatossa istuskellut. Mitä tarinoita on kerrottu, mitä ruokaa syöty, mitä juhlia juhlittu, mitä suruja käyty läpi? Tiedän vain, että viikonlopun aikana nämä seinät saivat lisää tarinoita ja raikuvaa naurua rakosiinsa talteen.

Kanat sekä Pentti-kukko valloittivat sydämen. Kunpa kaikilla muillakin kanasilla olisi yhtä hulppeat oltavat kuin näillä! Tuntui, etten raaski lähteä sieltä ollenkaan, kun aamulla vein ruokaa ja kodikkaan kanalan täytti tyytyväinen kotkotus. Asiaa riitti. Sen lisäksi, että kanoilla on myös suuri ulko-aitaus, he pääsevät joka päivä vapaaksi ulos. Siinä oli sekä meillä että Pentti-kukolla paimentamista pitää kuusi innokasta kanaa tallessa. Kanat muuten juoksevat kovempaa kuin ikinä olisin kuvitellutkaan. Aivan mainioita tyyppejä. 

Kyllähän meidät palkittiin hyvästä hoidosta; joka päivä pesissä odotteli kuusi täydellistä, ruskeaa munaa<3

Keväällä pääsen tänne takaisin istuttamaan uusia kasveja ja viimeistelemään penkin. En malttaisi odottaa <3