keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kasvihuoneita ja kotoilua


Häkellyttää kaikki tämä runsaus ja väri. Pääsin kierrokselle koulun kasvihuoneisiin ja ihan sanattomaksi veti. Rakastan kasvihuoneita! Trooppinen kosteus ja lämpö, vehreys ja värit. Melkein vetää vertoja saunalle. Ja nämä upeat pienet munakoisot. Kauniita eikö! Koulumme on, ellei enää niin ainakin ollut, Suomen suurin munakoisontuottaja.










Tuholaisten torjunnassa käytetään punkkeja. Ne ripustetaan oksille pienissä pusseissa, joista ne sitten leviävät kasviin syömään tuholaisia. Nämä punkit eivät ole niitä samoja, jotka levittävät borrelioosia  ja joita saa toisinaan nyppiä koirista.


Joulutähtiä kasvamassa kukkakasvihuoneessa.
Saaren kartanon pellolla viljellään luomuna mm. punajuurta, lehtikaalta ja sipulia. Viljelykierrolla parannetaan satoa sekä kasvien terveyttä ja makua.



Koneoppia sisältyy koulutusohjelmaan pari päivää ja toinen niistä oli viime viikolla. Aika moni kokeili traktorilla ajoa ensimmäistä kertaa, minä mukaan lukien. Jalat hieman tärisivät kun kiipesin ulos hytistä. Päältäajettavan ruohonleikkurin testaus sujuikin sitten kuin vanhalta tekijältä. Oli huippukiva päivä!



Viime perjantaisen kliimaksin eli perennatentin jälkeen alkoi kahden viikon etäjakso. Sipuleita on  laitettu maahan, siemeniä kerätty talteen ja perennojakin vielä istuteltu aika paljon. Ja muutama sisukas vielä kukkiikin. 

Kodissa vallisevan remontin takia vesiposti on irrotettu seinästä eikä kasteluletku ei ole käytössä. Kastelukannujen kanssa on riennetty pihalla aika monta kilometriä, sateesta kun ei ole ollut tietoakaan viikkoihin. Mutta otetaan se hyvänä hyötyliikuntana. Kyljet kiittää. Tänään sentään jo vähän ripsii. On kyllä ollut hieno syksy säiden puolesta, niin ja muutenkin.

Taimimyymälöiden alennusansat olen lähestulkoon välttänyt, paria horjahdusta laskematta. Eilen ihan vahingossa päädyin yhteen myymälään ja nyt odottaa ulkona viiniköynnös ja kaksi vadelman taimea. Ja kaikki tämä vain reilulla kympillä. Ei  jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suorittaa kasveille nopea evakuointi ja pakata löydöt hellävaroen miehen autoon (niin ettei vatun piikit revi verhoilua). Eivät repineet. Huomiselle jäi se vaikein eli miettiä paikka kasveille. Ja myös se toiseksi vaikein, istutus. 

Pikkuhiljaa olen aloittanut viherkasvien siirtämisen kuistilta sisätiloihin. Pahasti näyttää siltä, että vietämme tulevan talven viidakomaisissa olosuhteissa. 



Laadunvalvoja toimessa.

Talvipakolaisia kuistilta. Tässä tasolla pitäisi mahtua
 laittamaan ruokaa.
Ehkä sitten keväämmällä:D

Sipulit maahan.


Keijunmekon siemenet talteen.


Kruunuvuokko (Anemone coronaria)
 jaksaa vielä kukkia.


Lyhtykoison kukinnoista, ledeistä ja
kuivuneesta oksasta askartelin
 satupuun kuistille tunnelmaa tuomaan.



Facebookin puutarhapalstalta bongasin ilmoituksen, jossa oli tarjolla ylimääräisiä pelargoneja. Pakkohan siihen oli tarttua. Eilen ajelimme näitä hakemaan ja voi mahtavuutta! Sain oppitunnin pelargoneista ja kaikki nämä hienot taimet aurinkoiselta harrastajalta. Kannatti lähteä!

Pienen nurkkauksen joudun mieheni autotallista valtaaman näiden upeuksien talvehtimista varten. Ihan pienen vaan;)







sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sykkeellä syksyyn

  
Haipakkaa pitää ennen kuin päästään siirtymään villasukkatakkatuli-kauteen.  Opiskelun ohella valmistellaan myös pihaa tulevaan talveen. Istutettavaa on riittänyt, melkeinpä kiihtyvällä tahdilla olen saanut upottaa lapion multaan. Kun en osaa kieltäytyäkään. Autossa on koulupäivän jälkeen usein mukana montakin istutettavaa taimea, kiitos luokkakavereiden ja meidän edelleen todella aktiivisen Whatsapp-ryhmän! Tänään naapuri toi kottikärryn kokoisen kirjoukonhatun (Aconitum x stoerkianum 'Bicolor') juurakon,  sellainen on pihalta puuttunutkin. Sehän piti ikkunanpesun lomassa käydä kaivelemassa tarkasti valikoidulle paikalle. Totta puhuen kukkapenkeistä on jo loppunut tila ja kaivelen uusia kasveja satunnaisesti sinne tänne. Täytynee ottaa uudet penkit agendalle keväällä.


Koulussa  alkujännitys alkaa olla ohi ja paikat ja ihmiset ovat tulleet tutuiksi. Tai no, kylmää hikeä pukkasi koulumatkalla kun huomasin tankanneeni jotain väärää polttoainetta (mikä ihmeen E85?) lähes tulkoon tankin täyteen, eikä -98 vuosimallin Mersuuni kuulu flexfuel-ominaisuutta.  Paniikkipuhelu miehelle ja varovaisesti körötellen Mäntsälästä kotiin. Nyt on sitten laimenneltu tankin sisältöä tavallisella bensalla sitä mukaa kun tilaa vapautuu. Mersu ei tosin ollut etanolista moksiskaan, taidan tankata sitä jatkossakin kun on niin halpaa:)
Innostus ja motivaatio koulunkäyntiin on edelleen huipussaan. On mahtavaa huomata että on oppinut uutta. Että muistaa jonkun pitkän ja hankalan kasvin nimen kaikilla kahdella kielellä, ja vieläpä tunnistaa sen. Tuntuu myös, että sidonnassa tapahtuu paljon oppimista ja oivalluksia tulee jokaisen työn yhteydessä. Ehkä myös se, että viime kirjoituksessani julkaisemani ensimmäisen kimpun kuva näyttää nyt kauhealta reuhkalta, kertoo jotain edistyksestä.

Ensimmäinen asetelmani

Niin ikään ensimmäinen surulaitteeni




Koulun valtaisa leikkovalikoima mykistää edelleenkin.
Tässä Serruria florida. Niin uusi tulokas Suomessa,
ainakin leikkona,
ettei suomenkielistä nimeä vielä ole.

Paketointia harjoiteltiin.

Kasvutekijät-tunneilla tutustuttiin maalajeihin.



Koulun alueella on jäätävä määrä erilaisia puita ja pensaita.
Opetellaan tunnistamaan ulkomuodon lisäksi haistelemalla,
tunnustelemalla ja jopa maistelemalla.



Koulun perennanäytemaalla
jalokärhö (Clematis, en muista tarkemmin mikä)
kukkii vielä komeasti.


Kotipuutarhassa kukitaan vielä myös. Keväällä anopilta saatu ruusu ei meinaa lopettaa  millään. Hyvä niin. Jännityksellä katsellaan keväällä onko tyyppi säilynyt elossa. Istutin sen kesäkuussa ja kukista sekä terhakoista taimista päätelleen juurtuminen on onnistunut. Eli toiveikkaana...
Löysin myös pitkän etsiskelyn jälkeen tuoksuköynnöskuusaman, ja vieläpä alle viidellä eurolla rautakaupan alehyllystä. Toisin sanoen lisää jännitettävää kevääseen.
Sitten kuva kimpusta, jonka eilen sitaisin harjoitusmielessä kotipihan kukkasista.




Loppuun vielä muutama kuva virolaisen Miks Ka Mitten upeista, käsintehdyistä koruista. Aiemmin olen jo maininnut  puutarhainnostukseni laaja-alaisuudesta sen verran, että myös kaikki kukikkaat esineet saavat sydämeni lyömään kiivaammin. Voitte varmaan kuvitella minkä reaktion nämä korut aiheuttivat, kun törmäsin niihin pienessä putiikissa Saarenmaalla. Ostin yhdet, ja pian jouduin laittamaan viestiä tekijälle lisätilauksen merkeissä. Pääkuvan valkosipulikorvisten lisäksi tässä muutama muu upeus.










sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Sidontaa ja rikkanenättejä

Nyt on opiskelut päässeet täyteen vauhtiin. Tenttejä on tulossa tiiviillä aikataululla, peräti kolmet muutaman viikon sisään. Opeteltavia kasveja näin alkuun on äkkiseltään laskettuna 250, suurin osa myös latinaksi. Täytyy jotain turhaa tuolta kopasta deletoida että mahtuu uutta asiaa sisään, muuten loppuu kapasiteetti kesken.
Perjantaina oli aika kaikkensa antanut olo. Siis hyvässä mielessä. Päivät hujahtaa koululla niin mielenkiintoisten uusien asioiden parissa, että kotimatkalla auton ratissa usein huomaa olevansa ihan loppu. Päällimmäisenä edelleenkin tunne siitä miten etuoikeutettu olen saadessani opiskella puutarhuriksi, juuri tässä koulussa ja näiden ihmisten kanssa.
Meillä on  hirvittävän mukava luokka. Perustimme vilkkaan Whatsapp-ryhmän, jossa koulujuttujen lisäksi tulee usein kasveja tunnistettavaksi tai kysellään uutta kotia ylimääräisille perennoille ja siemenille. Aika moni kasvi on jo löytänyt minunkin tontilleni, muun muassa kuvan pallomehiparta-vauvat (Jovibarba globifera). Ja juuri äsken tätä kirjoittaessani tuli jälleen uusi viesti, ja nyt on tulossa myös kesäpikkusydäntä (Dicentra formosa), ja konnantatarta (Bistorta officinalis). Jee!
Tein myös periaatepäätöksen; jatkossa kaikki blogissani mainitut kasvit tulee myös latinaksi. Avuksi itselleni opettelussa ja toivottavasti myös jolle kulle muulle. Aika rytinällä iskostunut tietoisuuteen kyseisen kielen tärkeys tässä lajissa.

Rikkakasveista lähdettiin liikkeelle.
Keräsimme ryhmissä näitä viheliäisiä pienen kisan merkeissä. Onneksi syksy ei ole vielä tämän pidemmällä ja näitä vielä löytyy luonnosta, sillä kasvit oppii paremmin tunnistamaan livenä ja kaikkia aisteja avuksi käyttäen kuin pelkän kuvan perusteella.

Muutama kuva koulun pihasta.
Mustasilmäsusanna (Thunbergia alata)

Tsinnia eli oppineittenkukka (Zinnia)

Onnellinen asukas

Yksi kartanoon kuuluvista rakennuksista.


Aloitimme myös sitomisen alkeet. Vaikeaa se oli. Tuli mieleen että voiko tätä oppia ylipäätään. Voi. Niin päätin. Vaikka kämmenen lihakset kramppasivatkin latoessa kukkien varsia spiraaliin. Mietin hetken, että laitanko ensimmäisen tekeleeni kuvia tänne. Tässä näitä nyt kuitenkin tulee. Ei ihan katastrofi, mutta jotain sinnepäin. Oli siinä kuulemma paljon hyvääkin:)

     

                 
Floristiikkatalon aarreaitta eli leikkokukkakylmiö.
Täältä haetaan matsku sidontatunneille.


Ahnehdin näitä pallomehipartoja niin,
että jäi vielä pihalta ruukkuunkin istutettavaksi.
Söpöliinit.

Luokkakaverilta saatu valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata).
Minulle uusi tuttavuus ja mielestäni aivan valloittava.

Niin ikään luokkakaverin lahjoittamia lyhtykoison (Physalis alkekengi) kukintoja.
Aion pujotella nämä ledivaloihin kuistille tunnelmaa luomaan.



Last but not least, tai no ehkä kuitenkin... rikkanenätti (Rorippa sylvestris). Kitkekää äkkiä jos törmäätte penkissänne. Ei armoa!