Sykkeellä syksyyn

  
Haipakkaa pitää ennen kuin päästään siirtymään villasukkatakkatuli-kauteen.  Opiskelun ohella valmistellaan myös pihaa tulevaan talveen. Istutettavaa on riittänyt, melkeinpä kiihtyvällä tahdilla olen saanut upottaa lapion multaan. Kun en osaa kieltäytyäkään. Autossa on koulupäivän jälkeen usein mukana montakin istutettavaa taimea, kiitos luokkakavereiden ja meidän edelleen todella aktiivisen Whatsapp-ryhmän! Tänään naapuri toi kottikärryn kokoisen kirjoukonhatun (Aconitum x stoerkianum 'Bicolor') juurakon,  sellainen on pihalta puuttunutkin. Sehän piti ikkunanpesun lomassa käydä kaivelemassa tarkasti valikoidulle paikalle. Totta puhuen kukkapenkeistä on jo loppunut tila ja kaivelen uusia kasveja satunnaisesti sinne tänne. Täytynee ottaa uudet penkit agendalle keväällä.


Koulussa  alkujännitys alkaa olla ohi ja paikat ja ihmiset ovat tulleet tutuiksi. Tai no, kylmää hikeä pukkasi koulumatkalla kun huomasin tankanneeni jotain väärää polttoainetta (mikä ihmeen E85?) lähes tulkoon tankin täyteen, eikä -98 vuosimallin Mersuuni kuulu flexfuel-ominaisuutta.  Paniikkipuhelu miehelle ja varovaisesti körötellen Mäntsälästä kotiin. Nyt on sitten laimenneltu tankin sisältöä tavallisella bensalla sitä mukaa kun tilaa vapautuu. Mersu ei tosin ollut etanolista moksiskaan, taidan tankata sitä jatkossakin kun on niin halpaa:)
Innostus ja motivaatio koulunkäyntiin on edelleen huipussaan. On mahtavaa huomata että on oppinut uutta. Että muistaa jonkun pitkän ja hankalan kasvin nimen kaikilla kahdella kielellä, ja vieläpä tunnistaa sen. Tuntuu myös, että sidonnassa tapahtuu paljon oppimista ja oivalluksia tulee jokaisen työn yhteydessä. Ehkä myös se, että viime kirjoituksessani julkaisemani ensimmäisen kimpun kuva näyttää nyt kauhealta reuhkalta, kertoo jotain edistyksestä.

Ensimmäinen asetelmani

Niin ikään ensimmäinen surulaitteeni




Koulun valtaisa leikkovalikoima mykistää edelleenkin.
Tässä Serruria florida. Niin uusi tulokas Suomessa,
ainakin leikkona,
ettei suomenkielistä nimeä vielä ole.

Paketointia harjoiteltiin.

Kasvutekijät-tunneilla tutustuttiin maalajeihin.

Koulun alueella on jäätävä määrä erilaisia puita ja pensaita.
Opetellaan tunnistamaan ulkomuodon lisäksi haistelemalla,
tunnustelemalla ja jopa maistelemalla.

Koulun perennanäytemaalla
jalokärhö (Clematis, en muista tarkemmin mikä)
kukkii vielä komeasti.

Kotipuutarhassa kukitaan vielä myös. Keväällä anopilta saatu ruusu ei meinaa lopettaa  millään. Hyvä niin. Jännityksellä katsellaan keväällä onko tyyppi säilynyt elossa. Istutin sen kesäkuussa ja kukista sekä terhakoista taimista päätelleen juurtuminen on onnistunut. Eli toiveikkaana...
Löysin myös pitkän etsiskelyn jälkeen tuoksuköynnöskuusaman, ja vieläpä alle viidellä eurolla rautakaupan alehyllystä. Toisin sanoen lisää jännitettävää kevääseen.
Sitten kuva kimpusta, jonka eilen sitaisin harjoitusmielessä kotipihan kukkasista.

Loppuun vielä muutama kuva virolaisen Miks Ka Mitten upeista, käsintehdyistä koruista. Aiemmin olen jo maininnut  puutarhainnostukseni laaja-alaisuudesta sen verran, että myös kaikki kukikkaat esineet saavat sydämeni lyömään kiivaammin. Voitte varmaan kuvitella minkä reaktion nämä korut aiheuttivat, kun törmäsin niihin pienessä putiikissa Saarenmaalla. Ostin yhdet, ja pian jouduin laittamaan viestiä tekijälle lisätilauksen merkeissä. Pääkuvan valkosipulikorvisten lisäksi tässä muutama muu upeus.