keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Odottelua ja oljenkorsia


Pieniä merkkejä keväästä leijuu ilmassa. Takerrun niihin ja yritän unohtaa että on vasta tammikuu. 
Kalle-koiraltamme katkesi ristiside takajalasta. Odoteltiin lääkäriaikaa. Diagnoosin jälkeen odoteltiin ortopedin aikaa, sitten leikkausaikaa. Nyt leikkauksesta on kulunut kymmenen päivää ja alkoi odottelu päivästä jolloin voin lähteä Kallen kanssa kunnon lenkille.
Tässä ohessa olen ehtinyt odotella myös kevättä. Aurinkoa. Lämpöä. Linnunlaulua. Värejä. Valoa ja varjoa. Lämmintä sadetta. Lehtien kahinaa. Suhinaa ja sirinää. Kasvua niin että kohina käy.
 Työssäoppimispaikassani on helppo heittäytyä illuusioon keväästä. Siemenet ovat tulleet myyntiin, samoin esikot ja hortensiat. Keltaisessa esikossa on muuten ihana, hunajainen tuoksu. Käyn sitä nuuhkimassa aina ohimennen. 
Kasvihuoneissa on tulossa jo kesäkukkia. Käväisin sielläkin fiilistelemässä. Kotona keijunmekot itävät ja pari viikkoa sitten leikkaamistani kiinanruusuista puskee uutta vihreää. Nukkatyräkin taimiin ilmestyi kuin tyhjästä neljännet lehdet. Miten järisyttävän määrän onnistumisen iloa ja hyvää mieltä voikaan antaa pieni, hentoinen taimi! 
Kaappaan Kallen kainaloon ja annan sen nuolla kasvojani. Koira on pehmeä, lämmin ja läsnä. Jospa odottelun sijaan keskityttäisiin nauttimaan näistä hetkistä, vihreistä versoista ja päikkäreistä pörröisen ystävän vieressä. Lenkkien aika tulee kyllä vielä. 






Helmililjoja.



Lumihiutaleita tulossa kasvihuoneessa.



Kalle <3










lauantai 14. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa - neljä vuodenaikaa



Sain Puutarhurin elämää-blogin Marilta haasteen, jossa tarkoituksena on laittaa kuvia neljältä vuodenajalta. Kuvien ei tarvitse olla mitenkään sidoksissa toisiinsa tai samasta paikasta otettuja. Oli siis aika kaivaa esiin arkistojen helmet...
Lähden liikkeelle keväästä, jota jo niin kovin odotan. Harmaasta maasta esiin ponkaisevat krookukset näyttävät melkein räikeiltä tekokukilta, enkä pysty lopettamaan niiden ihastelua. Ne ovat lupaus kesästä. Pitkä ja ankea talvi on selätetty. 
Ainakin sata krookuksen sipulia uinuu pihallani lumivaipan alla, josta kevätauringon ensisäteet herättelee ne eloon. Ehkä jo parin kuukauden kuluttua!


Sitten kesä, tuo ihanista ihanin ja aivan liian lyhyt vuodenaika. Puutarhassani on paljon maksaruohoja, joista valkomaksaruoho 'Sedum album' on yksi suosikeistani. Sen valkoiset, tietyssä valossa hennosti vaaleanpunaiset kukat houkuttelevat kymmenittäin sinisiipiä. Voiko oikeastaan olla mitään kauniimpaa?


Syksykuvan vuoro. Syksy on minnulle samalla mahtavaa sadonkorjuuaikaa ja haikeaa luopumista kesästä. Syksyllä iskee totaalinen paniikki siitä että aika ei riitä keräämään kaikkea talteen. Kasvimaan, marjapensaiden ja toistaiseksi pienisatoisten hedelmäpuiden lisäksi tontiltamme löytyy kosteikko, joka on aina täynnä mustikoita. 
Viime syksy oli säiden puolesta aivan käsittämätön, lämmin ja kuiva. Saataisiinpa samanlainen nytkin.


Sitten talvi. Tästä vuodenajasta minulla ei paljon kuvia olekaan. Tämä otos lumen verhoilemista puutarhakalusteista on viime talvelta. Nietoksia katselisin mieluiten postikortilta. 

Kiitos vielä Marille haasteesta! Pelin henkeen kuuluu nimetä neljä bloggaajaa haasteeseen, tässä ne tulevat: 

Ja koska en halua päättää postausta talvikuvaan ja päätään nostaa pieni kapinallinen, laitan tähän loppuun vielä yhden kesäkuvan. Pala sinistä taivasta, olkaa hyvät!










torstai 12. tammikuuta 2017

Tulppaaneja ja kananlentoa itämaisella twistillä


Tuuli tuivertaa niin että vanhan mökin nurkissa vinkuu. Ainakin takka syttyy tällä vedolla hyvin. Autolla ajaessa stoppasin bussipysäkille tarkistamaan, että onko rengas tyhjänä kun ei meinannut tiellä pysyä. Tuuli se siellä vanhaa autoa keinutteli. 
Tässä vastaiskuna harmaudelle muutamia ideoita tulppaaneista ja orkideoista!

Tulppaaneita voi käyttää myös sipuleineen. Jo muutamalla tulppaanilla saa näyttävän ja herkän kokonaisuuden. Itse käytin tässä puoli metriä korkeaa sylinterimaljakkoa, nämä vesikasvatuksessa olleet tulppaanit ovat niin korkeita. Alimmassa kuvassa samat tulppaanit parin päivän kuluttua, eli pituutta tuli vielä reippaasti lisää.






Tulppaanien kanssa voi yhdistää melkein mitä vaan kukkia.Vieläkin muistutan, että tulppaani kasvaa vielä kimppuun sitomisen ja maljakkoon pääsyn jälkeen ainakin viitisen senttiä. Sen takia sitoessa kannattaa jättää tulppaanit aika alas. Omia lemppareita tulppaanien kanssa ovat eukalyptus, freesia ja tähtiputki. 




Jo kolme tulppaania riittää! Eri pituiset kukat tuovat mielenkiintoa ja tasapainoa. Tässä korostuu hyvin yhden kukan kauneus ja yksityiskohdat.



Eikä maljakon suinkaan tarvitse olla aina pöydällä. Lattialle sijoitettuna kannattaa valita sellainen kohta, ettei kenenkään jalka tai huiskahäntä siihen heti osuisi.


Sitten orkideoihin! Rakastan aasian maissa reissatessani joka paikkaan aseteltuja tuoreita kukkia. Erityisesti pidän siitä, että niitä on kylpyhuoneissa. Pyrin kotonakin pitämään aina jotain kukkia kylppärissä. Leikko-orkideoilla voi loihtia ihanan itämaisen fiiliksen. Yhdestä oksasta riittää iloa moneen huoneeseen kun irrotat kukat oksasta ja käytät niitä yksitellen. Mielestäni kokonaista oksaa käytettäessä yhden kukan upeus jotenkin häviää.   
Koristelin kotini näillä pienillä auringoilla käyttäen snapsi- ja konjakkilaseja. Ja viipyilen hetken tropiikissa aina käväistessäni naistenhuoneessa:) Käyvät myös mainiosti pöytäkoristeeksi kattaukseen.




Haluan vielä esitellä sympaattisen pienen putiikin nimeltään Kananlento. Valikoimassa on kaikkea eläinaiheista, uutta ja vanhaa. Se sijaitsee Sipoossa, oikeastaan keskellä ei mitään. Samassa rakennuksessa seinän toisella puolella on kanala. 
Vierailin Kananlennossa viime sunnuntaina ja silmiini osui lasinen kukko, joka sinkosi minut lapsuuteen ja mummulaan. Yhtäkkiä kaikkien vuosien jälkeen muistin, että mummullani oli tällainen kukko, ruskea tosin. Vieläköhän se on ehjä? Tämän kukon oli siis ilmiselvästi tarkoitus muuttaa meille, ja niinpä ystävällinen myyjä neiti Närhenmuna sen minulle kauniisti pakkasi mukaan.







Tätä kirjoitellessani on ulkona alkanut melkoinen lumimyräkkä. Piristystä siis tarvitaan. Kenelle sinä viet tänään kukkia vai olisitko ansainnut ne ihan itse...?


















lauantai 7. tammikuuta 2017

Väriterapiaa





Työharjoittelu jatkuu ja tällä hetkellä fokus on sidonnassa. Tammikuu on kukkakauppojen ehkä hiljaisin kuukausi ja on ihanaa syventyä vilkkaan joulurumban jälkeen kassan ja pakkaamisen sijaan kukkien käsittelyyn. Kärsivällisesti työkaverit harjoittelupaikassa jaksavat minua opastaa, oppimisen kannalta kullanarvoisia päiviä on ollut monta. Olen päässyt tekemään myös ensimmäiset tilaustyöt surulaitteesta ja -kimpusta. 
Työharjoittelupaikka tuottaa itse tulppaanit ja niistä onkin työstetty vaikka mitä. Ja ne ihanat narskuvat varret! Tulee niin keväinen olo. Myös moni asiakas on ihan kevätfiiliksissä lähtiessään tulppaanikimppu mukanaan.
Harjoittelupaikkani leikkoroskikseen päätyy kukat, jotka ovat liian vanhoja myytäväksi. Monesti ne ovat sen verran hyvässä kunnossa, että dyykkaan niitä sieltä kotiin ja harjoittelen kimppuja ja asetelmia. Myös koululta saimme joulusiivouksen yhteydessä vanhoja leikkoja kotiin. Usein on mukana sekalainen nippu erivärisiä kukkia, joista ensin ajattelee että nämä eivät ainakaan sovi yhteen. Sitten kun niistä on väsäillyt jotain niin onkin että juku, tämähän toimii!
Tässä tuiskupäivän piristykseksi väri-ilottelua.
















torstai 5. tammikuuta 2017

Keijunmekolla kohti kevättä



Siitä se lähtee se kevään harras odotus! Työharjoittelun merkeissä vierähtänyt joulusesonki on nyt taputeltu, ja vaikka talven kylmintä päivää vietetään niin aurinko jo lupaavasti pilkahtelee. Siispä kylvöhommiin.
Keijunmekko on hidas itämään ja lisävaloa suositellaan. Minulla ei sellaista ole, mutta olen valjastanut kotini aurinkoisimman paikan kylvöksille. Toivottavasti mollukka paistelee sen verran usein että saadaan pian taimia alulle. 
Istutusmultaa purkkeihin ja siemenet mullan pintaan kevyesti painaen. Niitä ei saa peittää, koska ne tarvitsevat valoa. Vermikuliittia eli savimineraalia laitoin hieman pinnalle siementen päälle, se pitää pintaa  kosteana ja sitoo siemeniä niin etteivät ne lennä purkista pois. Höyhenenkeveitä kun ovat.  Myös hiekkaa voi laittaa pintaan. Ei kuitenkaan niin että siemenet peittyvät. 
Sitten vaan pidetään pinta kosteana jo toivotaan parasta, että päästäisiin parin kuukauden päästä koulimaan. 
Siemenille voi kokeilla muutaman päivän pituista kylmäkäsittelyä jääkaapissa ennen kylvöä, se voi kuulemma aikaistaa itämistä. Jotkut myös peittävät siemenet rei'itetyllä muovilla. Itse en tee kumpaakaan. 



Tässä keijunmekkoni viime kesältä. Siemenet keräsin talteen myöhään syksyllä.



Viherkasvirintamalta myös pieni katsaus. Näköjään niitä vielä kotiin mahtuu ja viimeisin tulokas on noin viisitoistavuotias ihmepensas 'Codiaeum variegatum'. Evakuoimme kasvin ystäviltämme, joiden kodista myrkyllinen ihmepensas sai väistyä kissan muuttaessa taloon. Ja onhan tämä upea! Jaksan aina vaan ihmetellä näitä värejä. Pituudessa kasvi menee kohta minusta ohi ja vilkkaan mielikuvituksen avulla lehtien muodosta voi keksiä kaikkea kivaa;)

Leppoisaa loppiasta!