Paluu tulevaisuuteen

Miten voi aikuinen ihminen taantua ekaluokkalaiseksi jälleen? Ensimmäisenä kouluaamuna on vastassa ruokasalillinen hiljaisia ja ilmeistä päätellen yhtä jännittyneitä alokkaita kuin minäkin. Tarjolla on kahvia ja pullaa. Otan vain kahvin. Olen varma, että pulla menisi väärään kurkkuun ja tukehtuisin siihen. Jostain muistin syövereistä kumpuaa tämä tuttu koululaistunne. Mietin miksi jännittää. En keksi syytä. Vartin verran vielä hiljaista piinaa ennen kuin kouluttajista yksi rikkoo jään toivottamalla meidät tervetulleiksi. Selvisin.

Ensimmäinen päivä soljuu kuin unessa. Niin ja toinenkin. Uusia ihmisiä, uusia asioita. Huumaannun kasvien kuviin joita kouluttajamme (sanaa opettaja ei käytetä) heijastaa seinälle. Mietin milloin olen viimeksi nähnyt neukkarissa jotain vihreää slide show:ssa. Muistan vain piirakat, käppyrät,  taulukot ja liian pienet numerot, enkä halua miettiä asiaa sen enempää. Syvennyn lehtiin ja niiden muotoihin. Lanttopäisiin ja herttatyvisiin, parilehdykkäisiin ja silposuonisiin muun muassa. Alkaa tuntua että latinan lisäksi tulen opettelemaan myös aika paljon suomenkielistä sanastoa. Mutta ei haittaa, tuskin maltan odottaa että pääsen pänttäämään. Olo on niin innokas ja energinen, ihan kuin olisin oikeassa paikassa! Luokka on täyttynyt puheensorinasta ja jännitys vaihtunut iloiseen uuden odotukseen.

 

Päärakennus

Saaren kartano on miljöönä ihan käsittämätön. Vanha kartano, tulitikkutehdas ja siihen kuuluvat rakennukset ovat upeita. Miten etuoikeutettu olo on kun kävelen navetan ja laitumien ohi ruokalastamme Lusikkalinnasta rakennukseen,  jossa meidän luokkamme sijaitsee. Pakko mennä katsomaan lähempää lehmiä ja vuohia. Yksi vasikka tulee nuolemaan kättäni. Mihin ihmeeseen minut on tiputettu?
Olen jo pyytänyt kouluttajaltamme kierrosta päästä katsomaan kaikkia eläimiä joita tilalta löytyy. Lehmien ja vuohien lisäksi kartanolla on ainakin poneja, hamstereita ja käärmeitä. Täällä opiskelevat  tulevat eläintenhoitajat ja maanviljelijät. Onnistuisikohan kaksois- tai kolmoistutkinto...?

Epätodellinen olo vaan jatkuu. En voi käsittää, että opiskelijoille kuuluu aamupala, lounas ja päivällinen koulun viihtyisässä ruokalassa, jossa  keittäjät valmistavat ruokaa kolmessa vuorossa ja alusta saakka itse. En tiennyt että tällaista on enää missään. Ruoka on muuten aivan superhyvää ja valikoimaa riittää. Raaka-aineina käytetään paljon koululla kasvatettuja luomuvihanneksia ja koulun myymälästä voi ostaa niitä myös mukaan. Uskomatonta eikö? Nyt vaan odotellaan että milloin se piano putoaa päähän...

Lusikkalinna






Nyt mennään pari viikkoa etäjaksolla kotoa käsin ja sulatellaan kaikkea uutta ja ihmeellistä. Sitten alkaakin tositoimet elikkä kukkia ja sidontaa. Sormet syyhyää jo!

"Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana
joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon. 
Rakentajien työ saattaa viedä vuosia,
mutta jonain päivänä rakennus on valmis. 
Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien 
seiniensä vangeiksi. 
Elämä menettää merkityksensä 
rakennustyön päättyessä. 
Mutta on olemassa niitä jotka kylvävät. 
He joutuvat kärsimään 
ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista, 
ja harvoin lepäävät. 
Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, 
puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan.
Ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, 
elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua."

Paulo Coelho