Yrittänyttä ei laiteta

Aika monta (sataa) lajia kasveja, sipuleita ja siemeniä on kaivettu maan uumeniin kevättä odottelemaan. Miten ihmeessä kärsivällisyys riittää siihen saakka! Epätietoisuus jäytää mieltä, ovatko sipulit oikeassa syvyydessä, pitäisikö siemenet sittenkin istuttaa keväällä eikä nyt, onko perennoilla oikeanlainen paikka, leikataanko ne talveksi vaiko eikö, onko havuja suojaksi liikaa vai liian vähän? Entäpä daalian juurakot, menestyvätkö paremmin noin 12 asteisessa tallissa vai hyvin suojattuna kuistilla joka voi mennä pakkasen puolelle?
En ole koskaan aiemmin järjestänyt ihan näin mittavaa jännitysnäytelmää kevääksi. Joka asiasta on  oma koulukuntansa siitä mikä olisi Se Oikea tapa. Ja niitä tapoja on aina vähintään kaksi. Googlettamisen jälkeen on yleensä edelleen ne kaikki vaihtoehdot jäljellä ja entistä epävarmempi olo siitä mikä  olisi paras. Täytyy vaan testailla ja antaa työn opettaa tekijää. Ensi syksynä ollaan taas paljon viisaampia.
Nyt pelargonit ovat talvehtimassa tallissa. Leikkasin osan raa'asti aika lyhyiksi tapeiksi, toisia en leikannut ollenkaan. Aika näyttää kummat pärjäävät paremmin.
Alkukesästä istutetut ruusut leikkasin noin kymmensenttisiksi ja peittelin paksuhkolla havukerroksella. Kukat pääsivät maljakkoon (kuvassa). Nämä ruusut ovat siellä top kympissä joiden erityisesti haluaisin tulevasta talvesta selviävän.

Tämä magnolia (Magnolia 'Sunsation') on yksi muutama päivä sitten tehdyistä alehankinnoista. Pihan ehkäpä suojaisin ja aurinkoisin paikka on nyt valjastettu tälle kaunokaiselle. Havuja on ladottu suojaksi ja normaalia syvempi kuoppa kaivettu ja täytetty uudella mullalla. On sitten helppo lähteä keväällä juuria kasvattamaan. Vaan enpä tiedä, voiko selvitä lokakuussa istutettu magnolia talvesta? Riski oli otettava. Ei noita alennusmyyntejä pysty puutarhuruuteen taipuvainen olento tyhjin käsin ohittamaankaan.

Myös kauan himoitsemani lännenpiippuköynnös (Aristolochia macrophylla) löytyi huokeaan hintaan magnolian kaveriksi. Se on tuo pikkuinen kaveri tuossa kuvan alalaidassa. Talvea uhmaten siinä tönöttää. Tavoitteena valloittaa ensi kesänä kuvassa näkyvän  siirtolohkareen  kylki. Onnea ja sitkeyttä toivotan hänellekin.

Tänä syksynä tällä tyylillä. Kylvin eri kukkien siemeniä maahan upotettuihin ruukkuihin. En sitten keväällä heti ensimmäisenä nypi rikkaruohoina pois niitä taimia jotka ruukuista nousee. Jos nousee. Toivottavasti nousee.

Daaliat odottelemassa kohtaloaan talvehtimispaikan suhteen olkkarin lattialla.

Tällaisiakin ihmeellisyyksiä piilotettu pihamaalle. Kyllä on iso riemu jos keväällä nähdään. Kermesmarja (Phytolacca americana).

Syysasteri (Aster novi-belgii) vielä komeana, vaikka pari hallayötä on takana. Kuvassa perheemme toinen karvaturri. Hänellä on myös erikoislupa pistäytyä kukkapenkissä, tällä kertaa ihan mamman pyynnöstä.  Kivihattu sen sijaan ei ollut suunniteltu juttu...

Tässä alkaa olla kahden viikon etäjakso taputeltuna. Miten aika voikaan mennä näin nopeasti?! Kotitehtäviä on ollut riittävästi ja kasviopin kanssa on pariin kertaan pipo hieman kiristynyt ja ehkä harmaa haivenkin ohimolle ilmaantunut. Puut ja pensaat-tentti häämöttää, ja luokkakaverien esimerkkiä seuraten olen tehnyt itselleni muistipelin. Kortit, joiden toisella puolella on kasvin suomenkielinen nimi, toisella latinan. Muutama nimi vaan ei jää päähän. Onneksi on vielä vähän aikaa opetella ja viime kädessä toivoa että juuri ne kyseiset tapaukset eivät tule tenttiin:D

Tänään kävin tuulettumassa kotoa ja etätehtävään liittyen otin samalla kuvia parista yrityksestä, joissa itse mielelläni vierailen. Laitanpa ne tähänkin.
Toinen näistä on Villa Nokkonen, pieni ja viehko sisustusputiikki, josta löytyy kaikenlaista muutakin maalista vaatteisiin ja koruista kukkiin. Samassa pihassa myös  ihana leipomo-kahvila N'Avetta.

 Tällainen tuliainen lähti mukaan tällä kertaa.

Tie vei myös Konst & Formiin. Tähänkään paikkaan ei ole tarvinnut koskaan pettyä. Tällä kertaa esillä oli Hannu Palojoen taidetta, joista itseäni eniten sykähdytti, yllätys yllätys, värikylläiset ja suuret kukkamaalaukset. Myymälän puoli saa myös huokailemaan. Esineet siellä ovat silkkaa upeutta, ravintolasta puhumattakaan.

Sitten vielä loppuun yksi kasvun ihme. Sain kevättalvella pienen taimen, joka oli ristitty Joeksi. Myöhemmin selvisi että kyseessä on liisankukka (Plectranthus). Joe on ollut kesän lasiverannalla  ja mitä ilmeisimmin viihtynyt hyvin. Oli jo hieman haastavaa löytää sisältä paikka noin 70 cm leveäksi venähtäneelle Joelle. Isompaan ruukkuun vaihtaessa siitä katkesi iso oksa, mutta ei se siitä paljoa pienentynyt. Samalla tuli monta pistokasta annettavaksi uusiin koteihin.

Joe helmikuun lopulla.

Joe tänään. Yhtä rehevää vointia teille kaikille ja hyvää viikonloppua <3